Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on ilmastonmuutoksen ohella suurimpia huolenaiheita, joilla on myös vaikutusta maataloustuotannon jatkuvuuteen ja menestymiseen tulevaisuudessa.
Suomalainen maatalousympäristö on kuitenkin monimuotoista, sillä suuret peltoaukeat ovat suhteellisen harvassa ja lohkokoko maltillinen. Viljelylohkot rajoittuvat usein metsään tai vesistöihin ja pienten lohkojen reuna-alueita ja pientareita on paljon. Maatalousympäristössä elää 16 % Suomen lajistosta, siksi voidaan todeta, että maatalous ylläpitää luontomme monimuotoisuutta. Itseasiassa onkin tärkeää, että peltoaukeat pysyvät avoimina ja luovat näin elinympäristöä peltoympäristössä eläville kasveille ja eläimille. Myös maaperässä on paljon elämää.

Toisaalta maatalousympäristön monimuotoisuudesta pitää huolehtia ja myös paikallisesti lisätä. Toimenpiteet ovat tuttuja, kuten mm. monipuolinen viljelykierto, kukkivat viljelykasvit, kemiallisten kasvinsuojeluaineiden rajattu käyttö, pientareiden ja suojavyöhykkeiden hoito.

Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vahvistaminen on osa vastuullisuus ohjelmia, vaikka määritteleminen ja mittaaminen onkin vielä vaikeaa eikä selkeitä kriteereitä monimuotoisuuden määrittelyyn tai mittaamiseen ole käytettävissä. Raision hiilijalanjälkilaskennan yhteydessä aloitimme kuitenkin sopimustilojen maatalouden monimuotoisuuden kartoittamisen muutamalla kysymyksellä.

Vastausten perusteella tiloilla oli viljelyssä keskimäärin kuutta eri satokasvia. Kaikilla tiloilla oli luonnollisesti viljaa viljelyssä ja keskimääräinen vilja-alaa oli noin 100 ha. Kukkivia satokasveja oli 61 % tiloista ja keskimäärin ala oli 27 hehtaaria. Nurmia oli 56 % tiloilla ja keskimääräinen ala oli 18 hehtaaria. Tuottamatonta alaa, esimerkiksi nurmia, suojavyöhykkeitä, riistapeltoja, oli lähes kaikilla tiloilla, keskimäärin 8 hehtaaria.

Vaikka satokasvien määrä vaihteli 3-9 välillä, niin enimmillään tilakohtainen määrä oli yli 20 eri lajia. Näin suuri määrä kasvilajimäärä selittyy esimerkiksi nurmella, joka on perustettu siemenseoksella, joka sisältää monenlaisia lajeja.

Kasvilajien lisäksi merkitystä on milloin tuottamaton ala, esimerkiksi nurmet ja kukka-alat, niitetään, sillä myöhäisellä niitolla varmistetaan kasvien siementuotanto ja esiintyminen myös seuraavana vuonna.

Maatalousympäristön monimuotoisuuden vahvistaminen on jatkossakin tavoitteemme ja jatkamme monimuotoisuuden kartoittamista myös tulevaisuudessa.