Maatalousympäristön monimuotoisuus koostuu sekä viljelyalueista, että niitä ympäröivistä muista maa-alueista, kuten pientareista ja viljelemättömistä alueista. Vaikka yksittäisellä viljelylohkolla viljellään tyypillisesti yhtä kasvia kerrallaan, voidaan tilan monimuotoisuutta edistää monien kohdennettujen viljelytoimenpiteiden avulla.

Monilla toimenpiteillä, kuten kasvinsuojeluaineiden käytön perustuminen todelliseen tarpeeseen, ruiskutusten suorittaminen oikea-aikaisesti sekä monimuotoisuuskaistoilla on positiivinen vaikutus maatilaympäristön monimuotoisuuteen. Maaperän monimuotoisuus vahvistuu, kun huolehditaan lohkon vesitaloudesta, vähennetään muokkausta ja toteutetaan monipuolista viljelykiertoa.

Suomessa peltolohkot rajoittuvat usein pientareisiin, metsiin tai vesistöihin, jotka tarjoavat runsaasti elinympäristöjä eri eliöryhmille. Peltolohkojen suhteellisen pieni koko lisää maiseman vaihtelua ja tukee siten osaltaan maaperän ja maanpäällisten eliöyhteisöjen monimuotoisuutta.

Maatalousympäristön biodiversiteetille eli monimuotoisuudelle ei ole ”virallisia” mittareita

Monimuotoisuutta tukevia viljelytoimenpiteitä tunnetaan laajasti, mutta maatalousympäristön monimuotoisuuden mittaamiselle ei tällä hetkellä ole yhteisiä, vakiintuneita kriteereitä.

Raision sopimusviljelijöiden maatilojen monimuotoisuutta selvitettiin hiilijalanjälkilaskennan yhteydessä toteutetulla kyselyllä. Hiilijalanjälkilaskenta ja monimuotoisuuskysely tehtiin yhteistyössä Envitecpolis Oy:n kanssa. Kyselyn tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva viljatilojen monimuotoisuudesta, kehittää objektiivisia seurantamenetelmiä sekä tunnistaa kehityskohteita, joilla voidaan vaikuttavasti edistää viljatilojen monimuotoisuutta.

Kyselyllä kerättiin tietoa muun muassa tilalla viljeltävien satokasvien määrästä ja lajikemäärästä sekä kukkivien viljelykasvien, nurmien ja tuottamattomien alueiden osuudesta tilan kokonaispeltoalasta. Kyselyn ensimmäinen, suppeampi kysely, toteutettiin kasvukauden 2024 osalta.

Monimuotoisuus toteutuu lounaissuomalaisilla pelloilla hyvin

Kyselyn perusteella Raision sopimusviljelijöillä oli keskimäärin kuusi viljelykasvia tilaa kohden (vaihteluväli 3–10). Viljojen osuus peltoalasta oli 77 %, kukkivien kasvien 10 % ja nurmien 7 % kyselyn vastanneiden viljelijöiden kokonaispeltoalasta.

Kuva 1. Eri kasvilajien viljely tiloilla. Viljaa oli viljelyssä kaikilla tiloilla. Suluissa oleva luku kertoo 1-5, että osalla tilioista oli vain yksi viljalaji viljelyssä ja enimmillään lajeja ole oli 5. Kevät- ja syysvehnä ovat tässä eri viljoja. 39 %:lla tiloista oli viljelyssä palkokasveja ja 33 %:lla öljykasveja. Apilalajeja (1-4 lajia) oli viljelyssä 31 prosentilla tiloista.

Viljoja viljeltiin kaikilla vastanneilla tiloilla, mutta tiloilla oli viljelyssä myös muita kasveja, vaikka niiden pinta-alat jäivät useimmilla tiloilla melko pieniksi. Noin puolella tiloista oli nurmikasveja, palko- sekä öljykasveja viljeltiin yli 30 %:lla tiloista.

Toimenpiteitä monimuotoisuuden lisäämiseksi

Yksittäisen satokasvilohkon monimuotoisuus on yhden kasvukauden aikana rajallista. Monimuotoisuutta esiintyy selvästi enemmän nurmilla, pientareilla ja ei-tuotannollisilla lohkoilla, joissa lajivalikoimaa on mahdollista monipuolistaa tehokkaammin. Kyselyn tulosten mukaan merkittävin potentiaali luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen löytyy viherlannoitusnurmien, riistapeltojen, nurmien ja luonnonhoitopeltojen kasvilajivalikoiman monipuolistamisesta.

2. Monivuotisten nurmien sekä ei-tuotannollisten alojen peltoala kaikilla tiloilla yhteensä. Luonnonhoitonurmia oli eniten. Yhteensä yli 400 hehtaaria.

Kyselyn tulokset kuvaavat viljatilojen monimuotoisuutta ja liittävät sen osaksi Raision vastuullisuustyötä. Kyselyn tuottama tieto auttaa kohdentamaan monimuotoisuustoimet tiloille sopivimpiin ja vaikuttavimpiin ratkaisuihin sekä vahvistaa viljelijän valmiutta kehittää tuotantoa tehokkaasti ja kestävästi muuttuvassa tulevaisuudessa.