Sopeutumista ja toimintaan muutoksia

Ilmastonmuutoksen tuomat muutokset vaativat sekä sopeutumista aikaisempaa hankalampiin olosuhteisiin ja saman aikaisesti toimenpiteitä, joilla muutosta hillitään. Se ollaan tässä jo opittu, että pellon hyvä kasvukunto on osa ratkaisua molemmissa tapauksissa. Pellon kasvukunnon parantamisen tai hyvän kasvukunnon säilyttämisen toimenpiteet eivät ole pääsääntöisesti uusia eivätkä kovin monimutkaisiakaan. Senkin me olemme oppineet.

Touko pulassa?

Mutta miksi sitten Touko joutuu pulaan, kun hän sitoutuu hyviin tavoitteisiin maapallon pelastamiseksi ja oman tilan tuotantoedellytysten parantamiseksi? Ei välttämättä joudukaan, mutta jonkin verran monimutkaisuutta peliin tuo se, että kukin näistä Toukon yhteistyökumppaneista on rakentanut oman kestävän viljantuotannon ohjelman, jonka perusteet ovat samat, mutta jotka ovat maustettu omilla erityispiirteillä. Pystyykö Touko noudattamaan ohrapellolla yhdet kestävän viljantuotannon ehdot ja samaan aikaan vehnäpellolla toiset? Entä kun vehnästä ei tule myllylle kelpaavaa, vaan se toimitetaankin rehutehtaalle broilerrehujen raaka-aineeksi ja rehutehtailijalla on eri ehdot ja vaatimukset kuin myllyllä?

Olisiko yhteistyö yllättäen ratkaisu?

Suomessa on reilu miljoona hehtaaria viljapeltoja ja muutamia tuhansia viljelijöitä. Suomen viljelyolosuhteet säilyvät vähintäänkin pitkästä päivästä ja kaamoksesta johtuen aina erilaisina kuin muualla. Siksi kestävän viljanviljelyn ohjeistus tulisi laatia meidän olosuhteisiimme ja suomalaisen luonnon erityispiirteet huomioon ottaen. Tietenkin vastaten asteittain kotimaisen ja kansainvälisen kuluttajan vaatimuksiin ja odotuksiin. Mutta olisi kaikin puolin yksinkertaisempaa ja varmasti ympäristön kannalta tehokkaampaa rakentaa yhteiset pelisäännöt ja yhteiset askelmerkit tavoitteisiin pääsemiseksi. Sillä tavoitehan on yhteinen – entistä parempi pellon kasvukunto ja kestävä viljan tuotanto.

Kunnianhimosta huolimatta aloitetaan kaikki pienesti

Minusta me emme ensisijaisesti tarvitse suuria hankkeita, vaan puolueetonta tutkimusta, joka kehittää mittariston ja toimenpidekartan, jota seuraamalla jokainen viljatila pystyy laskemaan oman tilansa lähtötilanteen ja laatimaan toimenpidesuunnitelman kehitystyölle. Tottakai näin me joudumme yksinkertaistamaan laskutapaa ja sallimaan tietynasteista suurpiirteisyyttä. Ainakin aluksi. Mutta eikö se ole Toukon, ympäristön ja meidän kaikkien kannalta parempi, kuin se, että vain muutama prosentti toteuttaa erittäin kunnianhimoisia toimenpiteitä?

Minna Oravuo
Hankintapäällikkö