Raision sopimusviljelijät voivat selvittää viljan tuotannosta aiheutuvien päästöjen määrän osallistumalla hiilijalanjälkilaskentaan. Hiilijalanjälkilaskenta toteutetaan yhteistyössä Envitecpolis Oy:n kanssa. Envitecpolisin asiantuntijat laskevat kunkin tilan hiilijalanjäljen viljelijän toimittamilla viljelytiedoilla.

Raisio saa käyttöönsä tuotannon keskiarvotiedot, ei yksittäisten tilojen tietoja. Osallistumisella laskentaan viljelijä saa tiedon oman tuotantonsa päästöistä ja tietoa siitä, miten päästöjä voidaan vähentää.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö viljantuotannossa aiheuttaa merkittävän määrän kasvihuonekaasupäästöistä. Vaihtamalla polttoöljyn uusiutuvaksi polttoaineeksi tai biopolttoaineeksi päästöjen määrä vähenee. Käytettävän uusituvan polttoaineen määrän tulee vastata keskimäärin sitä polttoainemäärää, jota kyseisen sopimusmäärän tuotanto kuluttaa (10–15 l/viljatonni). Vaihtoehtoisesti toimenpide toteutuu, jos vilja on kuivattu uusiutuvalla energialla (esim. hake).

Mineraalilannoitteiden, etenkin typpilannoitteiden käyttö on merkittävimpiä viljelyn päästöjen aiheuttajia. Päästöjä syntyy lannoitteen valmistuksessa, mutta myös pellolta typen muuttuessa kaasumaiseen muotoon. Huuhtoutuessaan vesistöihin ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä.

Viljan tuotannon lannoitus tulee sato-odotuksiin perustuvaa lannoitusta. Pyritään suosimaan vähäpäästöisten lannoitteiden käyttöä, kuten esimerkiksi kierrätyslannoitteet (poislukien yhdyskuntaliete) tai karjan lanta.

Kemiallisesti valmistettujen typpilannoitteiden osalta pyritään jakamaan typpilannoitus useaan levityskertaan ottaen huomioon sato-odotukset sekä kasvukauden olosuhteet.

Lannoituksen jakamisella varmistetaan, ettei ylilannoitusta tapahdu, jos kasvuolosuhteista johtuen kasvi ei pysty käyttämään ravinteita kasvuun ja sadontuotantoon. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi kaura myös hyötyy lannoituksen jakamisesta ja kauran laatu (jyväkoko) pystytään varmistamaan, kun osa typpilannoituksesta annetaan vasta kasvukauden aikana.

Tarpeeseen perustuvalla kasvinsuojelulla varmistetaan sadon tuotanto ja käyttölaatu. Kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytön tulee perustua tarpeeseen, ja käytössä on noudatettava kasvinsuojeluaineiden käyttö- ja turvallisuusohjeita.

Paljas peltomaa altistuu eroosiolle, ja riski ravinnepäästöihin vesistöihin kasvaa. Kasvipeitteisyys sitoo maata ja ravinteita peltomaahan ja vähentää ravinnepäästöjä. Kasvipeitteisyyteen lasketaan muokkaamaton sänkipelto ja syys-ja monivuotiset viljelykasvit.

Orgaanisen aineksen määrä vaikuttaa mm. maan rakenteeseen, pieneliöstön määrään ja sitä kautta pellon kasvukuntoon ja sadontuottokykyyn. Kerääjäkasvien käyttö lisää biomassaa ja sitä kautta orgaanisen aineksen määrää. Elävä ja kasvava kasvipeite puintien jälkeen vähentää myös ravinnepäästöriskiä. Kerääjäkasvien käyttö lisää myös luonnon monimuotoisuutta.

Tilan peltopinta-alasta 10 prosentilla tulee olla aluskasveja, kerääjäkasveja, nurmea tai kukkivia viljelykasveja kasvukauden aikana.